Lappian lähihoitajaopiskelijat tutustuivat keväällä HILDA-palveluun osana ikäteknologian opintojaksoa. Opettaja Sini Westerling pitää valmistuvien opiskelijoiden perehdyttämistä aihepiiriin tärkeänä: tulevaisuuden tekijät kuljettavat kentälle mukanaan paitsi ammatillista näkökulmaa, myös ikäteknologian käyttöä tukevaa asenneilmapiiriä.

Sini Westerling toimii päätoimisena tuntiopettajana Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappian Muonion yksikössä. Oppilaitoksessa voi opiskella sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon, ja osaamisalakseen lähihoitajaopiskelija voi valita ikäihmiset tai lapset, nuoret ja perheet. Lappiassa lähihoitajaopinnot toteutetaan monimuoto-opintoina: suurin osa opiskelijoista on alanvaihtajia, joilla on jo pitkä kokemus työelämästä. Suoraan peruskoulusta tulevia opiskelijoita ei siis juurikaan ole.

Lappian lähihoitajaopiskelijat pääsivät kokeilemaan HILDA-palvelua käytännössä kuluneen kevään aikana. Opiskelijoille järjestettiin Kardemummo Oy:n toimesta perehdytys HILDAn käyttöön, minkä lisäksi he saivat HILDA-boksin kokeiltavakseen ja mukaansa työssäoppimisyksiköihin. Kokeilun tarkoituksena oli tarjota kokemus ikäteknologisesta palvelusta ja sen käyttömahdollisuuksista.

- HILDAn kokeilulla halusin myös painottaa sitä, että ikäteknologia on kehityssuunta, jota ei pysty ohittamaan ja jonka kyydistä ei voi päättää jäävänsä pois. Testaamisen ohessa keskustelimme myös muun muassa robotiikasta, Westerling kuvailee.

Alkuperehdytys toimi uteliaisuuden herättäjänä

Lappian lähihoitajaopiskelijat tutustuivat heille järjestetyn perehdytyksen jälkeen HILDA-palvelun tarjontaan, valitsivat erilaisia teemoja käsitteleviä sisältöjä ja ohjasivat kuvitteellisia HILDA-hetkiä toisilleen. Opiskelijoiden mukana HILDA-boksi pääsi myös muutamaan alueen hoivayksikköön testattavaksi. Palvelu oli opiskelijoille pääosin uusi tuttavuus.

- Meille järjestetty aloitusperehdytys oli todella hyvä, ja uskon opiskelijoiden uteliaisuuden heränneen sen myötä. Keskustelimme sisältöjen äärellä yhdessä siitä, kenelle tietynlaiset sisällöt voisivat toimia. Kun HILDA ei ollut opiskelijoille aiemmin tuttu, ei ollut myöskään ennakkoasenteita, mihin peilata, Sini Westerling kuvailee ja kertoo myös itse vakuuttuneensa HILDAn sisällöstä.

HILDA-palvelua testanneet opiskelijat olivat keväällä opintojensa loppuvaiheessa. Suurin osa opiskelijoista teki opintojaan oppisopimusmuotoisena, joten jo opintojen aikana heitä työllisti jokin hoivayksikkö. Sini Westerling kertoo idean HILDAn käyttämisestä ikäteknologian opintojaksolla syttyneen melko myöhään: hieman pidemmällä suunnittelulla palveluun liittyvien konkreettisten oppimistehtävien hyödyntäminen olisi voinut olla hedelmällistä.

HILDAn kokeilulla halusin myös painottaa sitä, että ikäteknologia on kehityssuunta, jota ei pysty ohittamaan ja jonka kyydistä ei voi päättää jäävänsä pois.

Westerling kokee oppilaitosten olevan lähtökohtaisesti paikka, jossa voidaan käydä keskustelua siitä, miltä hoitotyön tulevaisuus näyttää ja miten se tulee muuttumaan.

- Opintojakson aikana kävimme myös keskustelua siitä, miltä meidän ikäjakaumamme näyttää, millainen huoltosuhde meillä on sekä millaisia ennaltaehkäiseviä palveluita on olemassa, hän listaa.

Kardemummo Oy:n asiakkuusvastaava Rosanna Kuivalainen iloitsee opiskelijoissa syntyneestä uteliaisuudesta ikäteknologiaa kohtaan, sillä siihen oppilaitosyhteistyöllä tähdätäänkin. Yksi koulutusten tavoite on herättää kiinnostus siihen, miten ja mihin kaikkeen HILDA-palvelua voisi käyttää.

- Toki meidän tavoitteemme on se, että HILDA on niin helppokäyttöinen, ettei sen käyttö juuri perehdytystä tarvitse. Koulutusten tarkoituksena on esitellä HILDAn toimintoja ja näyttää, miten se voi toimia arjessa inspiraation lähteenä. Tavallisin kuulemani kommentti koulutusten jälkeen on se, miten HILDA vaikuttaa monipuoliselta sisältöpalvelulta, Kuivalainen kertoo.

Opetuksella voidaan vaikuttaa ikäteknologiaan liittyviin asenteisiin

Lappiassa opettava Sini Westerling uskoo opettajan henkilökohtaisen kokemuksen ja kiinnostuksen vaikuttavan ikäteknologian opettamiseen. Ikäteknologiaa voi olla haastava opettaa, jos se on itselle aiheena vieras. Aiemmin kuntasektorilla työskennellyt Westerling uskoo sosiaalipuolella ja hyvinvointikoordinaattorina toimimisen lisänneen omaa kiinnostusta myös teknologiavälitteisyyteen sekä ikäteknologian opettamiseen. Kokemusta aihepiiristä on kertynyt esimerkiksi Toimiva kotihoito Lappiin -hankkeen myötä. Käytännön ymmärtäminen onkin opettajalle tärkeää ja kentän ajantasaisesta tuntemisesta runsaasti hyötyä: ikäteknologia on osa valmistuvien lähihoitajien ammattitaitovaatimuksia, mutta se saattaa edelleen herkästi typistyä vain turvarannekkeiden tai ovivahtien luettelemiseen.

Westerling uskoo valmistuvien opiskelijoiden tuovan teknologisille palveluille työelämässä myös ammatillisen näkökulman. Opiskelija on sallivassa ympäristössä vastaanottavaisempi teknologiaratkaisuille, ja parhaassa tapauksessa oppilaitos onnistuu luomaan tunnelman, jossa on lupa oppia uutta ja ottaa tietoa vastaan.

- Ja kun hoivayksikkö sitten päättää ottaa teknologisen palvelun käyttöön, prosessi on helpompi toteuttaa, kun työntekijöiden asenne on valmiiksi sellainen, ettei palvelu ole uusi ja pelottava tai uhkana koettava, mitä se muuten voisi myös olla.

Tähän voidaan Westerlingin mukaan vaikuttaa opetuksella, jossa koulun penkiltä tulee henkilöstöä, jolle ikäteknologiset ratkaisut ovat aiheena valmiiksi tuttu. Tällöin vältytään myös ilmapiiriltä, jossa työn päälle koetaan tulevan jotain sellaista, johon ei ole aikaa tai rahkeita. Samaa mieltä on myös Rosanna Kuivalainen.

- Toivon, että alalle valmistuvilla hoitoalan ammattilaisilla on korkeat standardit ja odotukset toiminnan järjestämiselle sekä näky siitä, että asukkaan henkinen, fyysinen ja sosiaalinen hyvinvointi ovat olennainen osa kaikkea hoitotyötä, Kuivalainen toteaa.

‍